Koko pimeä talvi vierähti melkein kevätauringon ensisäteisiin asti ennen kuin ehdimme yhdellekään makkararetkelle laavulle. Toisaalta hyvää kannatti odottaa, ilma oli mukava ja valosta huomasi, että kevät on jo ovella.
Tulet saatiin viimasta huolimatta tehtyä, kun paikalla oli kokonainen laatikollinen kuivia halkoja ja kaksi siviilipuulämmittäjäaikuista.
Eväänä oli sämpylää, mehua ja makkaraa sekä open soijanakit. (Joonaksen mielestä makkaraksi naamioitunut kasvis on vaarallinen ja se pitäisi kieltää lailla - - :)
Anne nautiskelee raittiista ilmasta.
Anna ja Ella ihmettelivät, kuinka kahdet samanlaiset hansikkaat voivatkin mennä niin perusteellisella tavalla sekaisin! Toi on mun! Ei ku toi on mun! No nyt mulla on kaksi saman käden hanskaa...
Teemu, Jaakko ja Joonas pitävät seuraa toisilleen.
Nokipannulla keitettiin vettä tyytyväisinä, kunnes huomattiin, että mukit puuttuvat matkasta kokonaan. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen - pillimehupurkki sai uuden elämän teekuppina. Vain ope rohkaistui kylmissään kokeilemaan.
Syönnin jälkeen oli voimia kisailla ja juoksennella isoissa lumikasoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti